Tapahtumaturvallisuus - Voisiko Etelä-Korean tapahtumat toistua Suomessa
Lokakuun viimeisenä päivänä Soulissa tapahtuneen suuronnettomuuden syitä pohditaan nyt Etelä- Koreassa kuumeisesti ja suruaika kestää, kunnes tapahtumat ovat selvitetty. Keskeiset kysymykset liittyvät siihen, miten oli mahdollista, että ihmisiä oli päässyt kasautumaan niin paljon, niin pienelle alueelle, ja miten viranomaiset ei voineet estää tapahtumia. Tapahtuman alkusyyt ovat tällä haavaa vielä epäselvät, mutta suuronnettomuuden mekanismi on tiedossa, väentungos.
Keskustelu siitä, voisiko vastaavaa tapahtua Suomessa, on luonnollisesti jo väestön määrän kannalta hieman epärelevantti, mutta ei kuitenkaan aivan pois suljettu. Hämeessä järjestetään vuosittain useita yleisötapahtumia, joissa yleisöä on normaaliin verrattuna runsaasti jakäyttäytyminen voi olla poikkeavaa. Tapahtumat itsessään tuovat alueelle ihmisiä myös muualta ja rikastuttavat paikallista elämää. Niillä on moninaisia vaikutuksia, jotka voidaan jakaa taloudellisiin, poliittisiin, ympäristöllisiin ja sosiokulttuurisiin. Tapahtumien järjestämiseen liittyy monia lakeja mm. kokoontumislaki, pelastuslaki, laki yksityisistä turvallisuuspalveluista. Näiden perusteella tapahtuman järjestäjällä on merkittävä vastuu tapahtumaan liittyvästä turvallisuudesta. Lisäksi eri viranomaisten sekä tapahtuman järjestäjän kesken on erilaisia skenaarioita pohdittu jo hyvissä ajoin. Mittavissa yleisötapahtumissa on aina taustalla tarkkaa etukäteissuunnittelua. Viranomaisilla on myös usein perustettuna yhteisiä tapahtumakohtaisia tilannekeskuksia ja tarvittavat lakisääteisiin tehtäviin liittyvät lisäresurssit ovat suunnitellusti käytössä. Kun yleisöä ja tapahtumaan osallistuvia ihmisiä on keskisuuren kaupungin verran enemmän kuin normaalisti kasvaa riskit erinäisille häiriökäyttäytymiselle, onnettomuuksille tai sairauskohtauksille. Jokaisen viranomaisen tulee turvata oma palvelutaso ja tämä tarkoittaa lähes aina lisäresursointia. Tapahtumajärjestäjän vastuu koskettaa tapahtuma-aluetta ja sen välitöntä lähialuetta. Samat haasteet siirtyvät kuitenkin myös tapahtuma-alueen ulkopuolelle, viimeistään tapahtuman päätyttyä.
Tilanne Soulissa ei ilmeisesti ollut suunniteltu, vaan ihmisten kerääntymistä etukäteen oli vaikeaa ennustaa ja ainakin poliisien resursseja oli sidottu muualla olleen mielenosoituksen valvontaan. Keskeinen asia oli varmasti yhteisen tilannekuvan muodostaminen ja ennen kaikkea sen jakaminen. Todennäköisesti selvityksessä tämä nousee esille yhtenä keskeisenä osa-alueena.
Suomessa viranomaisten tiedonjakoa helpottaa yhteinen viestintäteknologia (VIRVE-verkko) ja toimiminen saman hätäkeskuslaitoksen alla. Kanta- ja Päijät-Hämeessä on lisäksi tiivis yhteistyö poliisin, terveystoimen (ensihoito ja päivystys), sosiaalitoimen ja pelastustoimen välillä. Säännöllisiä kokouksia järjestetään viikoittain, joissa käydään läpi muun muassa mahdollisia alueellisia riskitapahtumia. Tavoitteena on ennakoida mahdolliset poikkeamat jakamalla tietoa avoimesti ja hiomalla yhteistyötä. Yhteistyötä kehitetään myös yhteisillä harjoituksilla ja luonnollisesti päivittäisessä operatiivisessa työssä. Päivittäistilanteiden hyvä hallinta parantaa toimintaedellytyksiä myös poikkeustilanteissa. Selviytyäkseen lakisääteisistä tehtävistä myös ruuhkahuippujen ja erityisen mittavien tapahtumien aikana, tulee viranomaisten henkilöstöresurssit olla riittävät. Ilman riittävää henkilöstömäärää poliisin, pelastustoimen tai ensihoidon ja päivystysten toiminnassa on vaikea ylläpitää määriteltyä
palvelutasoa ja varautumista.