Lasten- ja nuorten pahoinvointi johtaa kasvavaan väkivaltaan
Alaikäisten väkivaltaisuus kouluissa ja kaduilla on lisääntynyt merkittävästi. Poliisit kertovat huolestuneina siitä, kuinka alle 15-vuotiaiden osuus väkivallan tekijöinä on hurjassa kasvussa. Viimeistään nyt koulukiusaaminen termi voidaan unohtaa. Se on väkivaltaa, josta tulee tehdä rikosilmoitus. Kouluissa ja kaduilla tapahtuvat väkivaltatilanteet ovat raaistuneet entisestään. Poliisilla on näistä tapahtumista hyvät tilastot. Tilastot osoittavat, että suuri osa väkivaltatapahtumista liittyy kouluihin. Opettajilla tulee olla todelliset mahdollisuudet puuttua asioihin ja niitä tulee käyttää aktiivisesti, pään paijaaminen kouluissa tulee loppua ja opettajien tulee voida ottaa aikuisen rooli ja johtajuus kouluissa. On totta, että henkilökunta ei riitä ja kouluihin tarvittaisiinkin lisää aikuisia. Kaikkien aikuisten ei kouluissakaan tarvitse olla pedagogisesti huippuunsa koulutettuja. Kuten hoiva-alallakin hyödynnetään niin hoiva-avustajia kuin vapaaehtoisiakin sairaanhoitajien sekä lähihoitajien apuna. Kenties olisi syytä katsoa boxin ulkopuolelle aivan uusin silmin. Tarkasteluun on kenties myös syytä nostaa, tulisiko rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa laskea entisestään?
Moni asiantuntija on sitä mieltä, että kaikki lähtee kodista. Kun lapsi tai nuori ajautuu väärälle polulle niin usein vanhempien tilannetietoisuus lapsensa tilanteesta puutuu ja kontrolli on pettänyt. Taustalla voi myös olla useamman sukupolven syrjäytyneisyyttä johon tarttuminen vaatii meiltä kaikilta aikaa. Mikäli huoli lapsesta herää, eikä yhteyttä kotiin löydy, tarvitaan tukiverkkoa koulusta ja/tai sosiaali- ja nuorisotyöstä. Pelottavinta on tieto, että osa nuoristamme ihannoi väkivaltaa ja samat nuoret syyllistyvät entistä vakavampiin väkivallan tekoihin. Näitä tapahtumia jaetaan somessa ja haetaan ihannointia ja hyväksyntää sitä kautta. Tämän kaltainen väkivallan ihannointi on syytä pysäyttää heti. Keskustelu on syksyllä pyörinyt ulkomaalaistaustaisten katujengeissä, mutta toteaisin, että enemmissä määrin tämä koskettaa kantasuomalaisia muutaman kaverin porukoita. Näitä porukoita löytyy muualtakin kuin Helsingistä tai Turusta.
Syrjäytymiseen ja väkivallan ehkäisyyn löytyisi kyllä työkaluja, mutta auttajia ja aikuisia tarvitaan enemmän. Sosiaaliviranomaiset ja nuorisotyötä tekevät uurastavat hartiavoimin töitä. Heitä on aivan liian vähän ja siksi he väsyvät, eivätkä näin pysty tarttumaan kaikkiin tapahtumiin. Tämä lasten ja nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja sitä kautta syntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat lisääntyvän väkivallan ohella ovat meidän kaikkien asia.