Varautuminen tulee pohjautua päivittäistoimintoihin
On ilahduttavaa havaita, kuinka varautuminen koetaan entistä tärkeämmäksi. Olemme eläneet haastavia aikoja, joiden myötä myös varautuminen, huoltovarmuus, jatkuvuudenhallinta sekä Suomen sisäinen turvallisuus ovat korostuneet. Korona pandemian alkuaikoina kaupoista tyhjenivät wc-paperit ja tietyt ruoka-aineet. Huoltovarmuuttamme koeteltiin mm. lääkintälaitteiden ja suojavälineiden osalta. Ukrainan sodan myötä on syntynyt uhka perustarpeiden (vesi, ruoka, sähkö, lääkkeet jne.) säännöstelystä ja jopa niiden loppumisesta. Sähkö ja energia ovat hyvinvointivaltioiden perusasioita. Etenkin täällä pohjoisessa, jossa talvi voi olla kylmä ja karu.
Varautumisessa ja jatkuvuudenhallinnassa tarvitaan kansallisesti sekä alueellisesti asiantuntijoita eri organisaatioista, viranomaisia, elinkeinoelämän edustajia, järjestöjä ja meitä kansalaisia. Meillä kaikilla on oma vastuumme varautumisesta. Kotiin tulee varata riittävästi perustarvikkeita 72 tunniksi. Varautumisen ylläpidosta ison vastuun kantaa myös Suomen valtio, joka säätelee lait varautumisen ja huoltovarmuuden turvaamiseksi sekä varmistaa omavaraisuutemme mm. energian ja ruokatuotannon näkökulmista. Monissa maakunnissa ja isoimmissa kaupungeissa on turvallisuuteen liittyviä alueellisia työryhmiä. Nämä ovat usein pelastuslaitoksen johdolla tehneet varautumiseen liittyvää ansiokasta työtä. Juuri aloittaneet hyvinvointialueet antavat kuitenkin entistä paremmat mahdollisuudet yhdessä tekemiselle. Varautumisen tulee perustua päivittäisiin toimintoihin, huomioiden aika ajoin tulevat häiriöt ja ulottuen aina poikkeusoloihin. Varautumista ei tule nähdä erillisenä toimintona, se nivoutuu kiinteästi päivittäisiin toimintoihin. Tästä esimerkkeinä mm. valmiusvarastojen kierrättäminen päivittäistoimintoihin tai viranomaisten välinen viestintä, joka häiriötilanteissakin pohjautuu päivittäiseen toimintamalliin. Varautuminen ja huoltovarmuus on laaja käsite, joka ei tarkoita ainoastaan materiaalia; lääkkeitä, suojavälineitä tai ruokaa. Näitä ovat mm. henkilöstön riittävyys palveluiden tuottamiseksi tai sähkön ja lämmön turvaaminen eri toiminnoissa. Nämä tulee huomioida jo toimintoja ja palveluita suunniteltaessa ja kilpailutettaessa.
Ilman riittävää tilannetietoisuutta tai tilannekuvaa hyvinvointialueen päivittäistoiminnoista, on haastava vastata päivittäisiin, saati laajoihin häiriöihin tai poikkeusoloihin. Tästä syystä nyt hyvinvointialueiden aloittaessa toimintaansa, tulisi alueille perustaa Sosiaali-, Terveys- ja Pelastustoimen koordinaatio- ja tilannekeskukset tehostamaan yhteisten päivittäisten tehtävien suorittamista. Samalla varautuisimme yhdessä turvaamaan häiriö- ja poikkeusoloihin liittyvät tapahtumat. Laissa hyvinvointialueesta (611/2021) 150§ on kirjattu hyvinvointialueen tehtäväksi huolehtia sen toimintojen jatkumisesta mahdollisimman häiriöttömästi myös häiriö- ja
poikkeusoloissa. Lainsäätäjältä kaivataankin konkreettista varautumiseen kohdistettua tukea. Muussa tapauksessa on uhkana, että varautuminen jää viimeisten huomioitavien asioiden joukkoon, kuten se pykälänälakiin on kirjattu. Varautumista ei saa jättää huomioimatta.